Kremlin kellot

Arvo ”Poika” Tuomisen muistelmien kuuluisin osa, Kremlin kellot (Tammi 1956), oli aikansa sensaatio, josta keskusteltiin sekä kovaa että kuiskien riippuen läsnäolijoista. Isä oli jostakin saanut sen lainaksi puoleksi viikoksi, mutta enhän 12 vuotiaana talvella 1957 ehtinyt sitä lukea paljoakaan.

Sodassa olleiden kotikylän miesten keskusteluista selvisi kirjan paljastusten yleiskuva kyllä erittäin hyvin. Silti kirjan tavattoman monet yksityiskohdat ovat edelleenkin mitä mielenkiintoisinta luettavaa, vaikka oikeastaan kaiken on jo lukenut tai kuullut vähintään kertaalleen jostain muualta menneen 55 vuoden aikana.

Kirja kertoo Arvo Tuomisen Moskovan vuosista 1933 – 1939 SKP:n pääsihteerinä ja Kommunistisen Internationaalin (Komintern) presidiumin jäsenenä. Neuvostoarjen vastakohtaisuus eliitin ja kolhoosityöntekijöiden välillä (rautateillä seitsemän luokkaa esimerkiksi) on kirjan lievintä kuvausta; se, kuinka Punaisen Lokakuun kolhoosi pakotetaan vapaaehtoisesti myymään 15 kopeekalla kilo kaksisataa tonnia ruista valtiolle, kun torilla kolhoosi saisi siitä kaksi ruplaa kilolta, pitäisi jo kertoa jokaiselle vuosikurssille taloustieteen opiskelijoita; Stalinin kanavan rakentaminen orjatyönä, vankeja kuoli suunnilleen sama määrä kuin kanavan pituus metreissä, pitäisi olla edelleenkin ihmisoikeuskysymys: miksi mennä risteilylle näin historialliselle kanavalle.

Kirjan pääasia on kuitenkin Stalinin puhdistukset panemalla kolme salaista poliisia (valtiollinen poliisi, armeijan poliittinen osasto IV ja kommunistisen puolueen kontrollikomitea) kilpailemaan keskenään. Jos niistä yksi pääsee vahvistumaan liikaa, pannaan kaksi muuta likvidoimaan sen johto. Kun diktaattorit ovat yleensä kautta historian mestauttaneet vastustajiaan, Stalinin terrori keskittyi Stalinin kanssa yhteistyötä tekeviin.

Puhdistusten kohteena ei tietysti ollut pelkästään Neuvostoliiton oma puoluejohto ja kansalaiset, vaan myös ulkomailta tullut kommunistieliitti NL:ssa. Suurinta painoa kirjassa saavat tietysti suomalaisten kommunistien likvidoinnit ja Karjalan Neuvostotasavallan suomalaisten tuhoaminen.

Aikaisemmin olin noin 40 vuotta sitten lukenut Tuomisen muistelmista vain sodan aikaisia Tukholman vuosia 1939 - 1945 käsittelevän Myrskyn Aikaa (Tammi 1970) kirjan, joka meni nopeasti kaupaksi kirpputorilla pari vuotta sitten.