J. H. Magill, ”Tasavalta tulikokeessa, Muistelmia Suomesta kuuman
ja kylmän sodan vuosilta” (Weilin+Göös 1981, toim. Jukka Tarkka), tuli
lainatuksi vasta viime syksynä. Ihmettelinkin, oliko sen ilmestymisestä jo yli
kolme vuosikymmentä.
Kirja sisältää
hauskasti kerrottuja juttuja reserviläisluutnantista everstiksi kohonneen
irlantilaissukuisen klaanistin Suomen seikkailuista: 1930-luvulla puutavarakaupan
harjoittelijana ja agenttina; talvisodan, välirauhan ja jatkosodan alun Iso-Britannian
lähetystössä sotilasasiamiehen apulaisena; liittoutuneiden (Venäjän) valvontakomission
englantilaisjäsenenä ja Ison-Britannian sotilasasiamiehenä vuoteen 1950.
Kaikki portit everstille
näyttävät täällä olleen avoinna ja kaiken tiedon hän on saanut
reaaliaikaisesti. Oman täydentävän kuvan niistä saa Suomen sodanaikaisesta ja
sodanjälkeisestä tilanteesta. Merkittävintä on ehkä se, kuinka voimakkaasti hän
edelleenkin vuonna 1981 puolusti sotasyyllisyysoikeudenkäyntien oikeutusta.
James Henry Magill (tuttavallisesti Janne Mäkelä) puhui ruotsia (vaimo
Gunvor o.s. Hjelt) ja suomea, piti yhteyksiä yllä Suomen ylimpään johtoon
myöhemminkin. Kun hänen poikansa, yksi opettajistani, vieraili Suomessa 1976, hän
kävi viemässä terveiset sekä tasavallan presidentti Kekkoselle että Suomen
Pankin pääjohtaja Koivistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti