Aatehistoriaa toisinajattelijoiden tahdittamana

Ralph Young ”Dissent, The History of an American Idea” (New York University Press 2015) kuvaa USA:n toisin ajattelijoiden tahdittamaa aatehistoriaa jo ajalta  ennen USA:n itsenäistymistä 1960-luvun protestilauluihin ja kuluvan vuosikymmen alun ”Valtaa Wall Street”- ja Teekutsuliikkeisiin.

Hämmästyttävän monet aikoinaan vallankunoukselliset ideat ovat olleet esillä USA:n keskustelussa jo vuosikymmeniä ennen kuin ne ovat rantautuneet Suomeen tai jopa muuhun maailmaan naisasialiikkeestä lähtien.

Lukemastani yllättävintä oli se, että Mahatma Gandhi tukeutui vastarinnassaan Henry David Thoreau kirjoituksiin kuten Martin Luther King Jr. 

Kirja on kaikin puolin silmiä avaava ja mielestäni oivallista luettavaa kaikille yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneille, erityisesti maahanmuuttoa kritikoiville ja puolustaville.

USA:n perustajaisien ajattelun virheettömyys

David Sehat “The Jefferson Rule, How the Founding Fathers Became Infallible and Our Policies Inflexible” (Simon & Schuster 2015) edustaa historiantutkimuksen amerikkalaista trendiä, jossa teema kuin teema kuvataan USA:n perustuslainlaatijoiden näkökulmasta.

Useimmat maan presidenteistä ja muista huomattavista vaikuttajista ovat puheissaan ja politiikassaan hakeneet toiminalleen oikeutusta USA:n liittovaltion syntyvaiheen ratkaisevan vaikuttajasukupolven puheista ja kirjoituksista: Barack Obamasta, Ronald Reaganiin, Martin Luther King Jr:iin, Abraham Lincolniin, jne, puhumattakaan Teekutsuliikkeestä.

Perustelujen erilaisuus Thomas Jeffersonin ja Alexanderin Hamiltonin kesken kuvataan aluksi. Perustajat olivat siten hyvin eripuraista joukkoa; hehän olivat 1700-luvun loppupuolen vallankumouksellisia.

Miksi sitten heihin on koko USA:n olemassaoloajan vedottu sekä oikealla että vasemmalla? Luonnollisesti oman poliittisen vallan hankkimiseksi ja pönkittämiseksi!

Kirja on sujuvaa ja mielenkiintoista luettavaa. Tosin mieleen siitä ei painu kovinkaan paljoa, mutta kirja on oiva lähde, jos on tarve kirjoittaa USA:n politiikasta jotakin.

Pohjoismaiden historia

Pohjoismaiden historia 1397 – 1997, 10 esseetä (YLE, Pohjoismaiden ministerineuvosto 1997) on laadittu ministerineuvoston toimesta Kalmarin unionin muodostamisen 600-vuotismuistoksi; pohjoismaiset yleisradioyhtiöt ovat työhön nojaten toimittaneet 10 tv-ohjelmaa ja 20 radio-ohjelmaa; en muista nähneeni tai kuulleeni yhtään ohjelmaa.

Kirjoittajia on kaksi kustakin maasta; historia katetaan teemoittain. Silti päällekkäisyyttä on sen verran, että se häiritsee toisinaan. Viimeisimmän esseen, ”Pohjola nyt ja vastedes”, kirjoittaja ei ole historioitsija ja sen kyllä huomaa: huiskintaa sinne tänne, yleistyksiä joilla ei läheskään aina ole tosiasiapohjaa, ajassa mennään välillä edestakaisin jolloin tulee hassuja rinnastuksia; tekijä on valinnut liian monta alateemaa, jolloin hän joutuu liikkumaan oman asiantuntemuksensa piirin ulkopuolella.

Mutta teoksen alkuluvut ovat todella mielenkiintoisia ja avartavia. Luin kirjan suurella mielenkiinnolla.

Outo Suomi

Jukka Sarjala Kotomaamme outo Suomi (Teos 2013) on sujuvaa luettavaa tutuista aiheista kuten Matti Kurikasta ja Sointulasta, Läskikapinasta ja Muurmanskin Legioonasta, Konikapinasta, Lapuan liikkeestä, Yrjö Leinosta ja Hertta Kuusisesta, Juho Niukkasesta, Veikko Vennamoon ja 1990-luvun alun jälkeiseen ilmiöön politiikka viihteenä.

Joka tarinasta löytyy kuitenkin uusia meheviä yksityiskohtia, joita en ollut lukenut. Siksi se olikin vallan mainio matkalukemisto, jota voin suositella, jos lukija on kiinnostunut Suomen poliittisesta historiasta.

Kirjoittaja on opetushallituksen entinen pääjohtaja